Rautatie on vaikuttanut merkittävästi Haukivuoren historiaan. Haukivuori oli liikenteellisesti lähes eristyksissä ennen rautatien valmistumista. Se mahdollisti sahan ja kaupan sijoittumisen paikkakunnalle ja sitä myötä Asemankylän kasvun. Rautatien vaikutuksesta kulkuyhteydet parantuivat, joka edesauttoi myös muuttovirtoja Haukivuorelta 1900-luvun alussa. Sahan, metsäteollisuuden kasvun ja rautatien työllistävä vaikutus oli suuri aina 1960–70 luvulle saakka.

Huomattavaa on myös Haukivuoren kaksijakoisuus maapuoleen ja vesipuoleen. Tämä aiheutti haluttomuutta koko kunnan alueen kehittämiseen. Vesipuoli oli liikenteellisesti syrjässä rautatien etäisyyden takia Häkkilän maantien valmistumiseen saakka. Sen sijaan sisävesiliikenne muodostui vilkkaaksi, matkustaja- ja rahtiliikenne tukivat toisiaan. Kantalan kylä oli merkittävä keskuspaikka Asemankylän rinnalla, kunnes kantatien rakentaminen ja aseman lakkauttaminen syrjäyttivät sen. Kirkonkylä oli hallinnon ja hengellisen elämän keskus ja säilytti tämän aseman aina kirkon paloon 1940-luvun lopulle asti.

Hajanainen asutus, vaikeat kulkuyhteydet ja verrattain pitkä etäisyys Mikkelistä ja Pieksämäeltä hidastivat vaikutteiden tuloa Haukivuorelle 1900-luvun vaihteessa. Näkyvillä oli myös tietynlaista savolaista itsepäisyyttä ja vastarintaa kaikelle uudelle. Yhdistys- ja kansalaistoiminnan hitaaseen viriämiseen vaikutti myös innovatiivisten ja innokkaiden persoonien vähälukuisuus. Yhdistystoiminta alkoi vilkastua 1920- ja 1930-luvuilla ja muotoutui varsin monipuoliseksi.

Maatalouden edellytykset olivat 1900-luvun alussa suhteellisen heikot, johon vaikuttivat maaperän laatu, soisuus ja huonot kuljetusyhteydet, myös ”esikuvatiloja” oli vähän. Pientilat pitivät pintansa verrattain pitkään toisen maailmansodan jälkeen, koska korvaavia työpaikkoja ei ollut. Sahan toiminnan hiipuessa ja maatalouden kannattavuuden heikentyessä Haukivuoren kunta pyrki aktiivisesti kehittämään paikkakunnan elinkeinoelämää ja luomaan uusia työpaikkoja, mutta näiden toimien vaikutus oli melko vähäinen. Asukasluku laski 1960-luvun jälkeen nopeasti ja ikärakenne vanheni.

Haukivuori on ollut pieni maalaiskunta, joka on niukoista resursseistaan huolimatta sinnikkäästi yrittänyt pitää huolta kuntalaistensa terveydestä. Suomessa käytössä olleen piirilääkärijärjestelmän takia Haukivuorikin oli ilman omaa lääkäriä 1940-luvulle saakka. Tuona aikana ihmisiä menehtyi paljon kulkutauteihin, imeväis- ja lapsikuolleisuus oli suurta. Toisaalta Haukivuoren maantieteellinen sijainti, syrjässä suurista asutuskeskuksista, suojasi monelta pahalta katastrofilta ajatellen kaikkia kulkutauteja 1800-luvulta alkaen. Rokotuksista on Haukivuorella pidetty esimerkillisesti huolta 1870-luvulta lähtien.

Sota-ajan sairaanhoidosta on vähän varmaa tietoa. Mikkelin sotasairaalan läheisyys ja sinne matkanneen, Haukivuorta kotipaikkanaan pitäneen ”Alarik” sairasjunan pysähtyminen 1941–1943 lepoajoiksi Haukivuorelle, ovat olleet mahdollisesti vaikuttamassa siihen, että vaikeinakin aikoina asiat hoituivat jotenkuten.

Oma kunnanlääkäri saatiin Haukivuorelle 1945. Lääkärit, terveyssisaret, samoin eläinlääkäritoimen haltijat vaihtuivat yhtenään. 1950–1970 luvut olivat kuitenkin erittäin aktiivista aikaa terveydenhuollon kehittämisessä, kuntaan jääneet lääkärit, terveyssisaret ja kätilöt olivat työlleen antautuneita ja tekivät sitä täydellä sydämellä.

Syrjäisyydestään ja monista rakenteellisista ongelmistaan huolimatta Haukivuori on pieni ja sinnikäs kunta, joka piti kiinni itsenäisyydestään aina vuoteen 2007 saakka. Haukivuorelta löytyy yhteisöllisyyttä, yritteliäisyyttä ja talkoohenkeä, joista osoituksena on sodanaikainen kansalaistoimista, kirkon rakennusurakka, seurakunnan toiminnot ja lähetyskannatus sekä keskikoulun ja lukion saaminen paikkakunnalle. Tuoreista yksittäisistä hankkeista voidaan mainita Hauki-Halli 1990-luvun lopulla.

Lähde: Elämää Kyyveden kahta puolen, Haukivuoren historia